Lentävien lepakkojen osastolla on viime aikoina pitänyt kiireitä.Eilen oli asukasyhdistyksen vuosikokous, muutamia ihmisiä sentään paikalla, minulla poskiontelotulehdus.Viikonlopun vietin Suomussalmella, käytiin Eevan kanssa katsomassa paikallisen Retikkateatterin Hiirenloukku, tämä agatha Christien kestosuosikki, jonka oli ohjannut Ulla Schroderus.Teatteri oli vanhan K-marketin tiloissa, iso ja viihtyisä, näyttämö hyvin lavastettu ja esitys ihan toimiva.

                      Tässä kun muutenkin on syyskuusta asti ollut teatterin kanssa tekemisissä.Eilen yksi hallituksen jäsen kysyikin kokouksessa, että onko hän kuullut oikein että olisin teatterissa hommissa, selitin asiaa vaikka tältä erää vaalikampanjointi onkin ohi.On tullut käteltyä kansanedustajia ja nähtyä vasureitten puheenjohtaja lähietäisyydeltä, toistakymmentä keikkaa ja rahaakin tuli jonkun verran.Pää on kohtuullisen tukossa, koulua pitää käydä, tenttejä tenttiä, setviä sekavia raha-asioita.

                      Asukasyhdistyksen kriisi vaatii monia hallituksen kokouksia, piti kuunnella ihmisiä jotka tuntuivat ajautuvan konflikteihin koska asetelma on outo – kaupunki, Oulu siis, toimii oman organisaationsa kautta, yhteistyöryhmän ja yhdistys toimii omana toimijanaan.Siinä on aina joku ristiriita, sitäkin on ollut mietittävä.Mutta asia kerrallaan.

                      Nyt kokeilen tätä blogia taas kun istun kotona potemassa ja syön antibiootteja on koulusta on hiihtoloma, ensi viikolla jo taas tenttejä.Ja teatterissa pitäisi alkaa suunnitella sanin lastennäytelmän markkinointia ja mahdollisuuksia viedä asiaa eteenpäin, kirjoittaa Tiina Taviksen juttua lisää.Köyhä olen silti mutta so what.Lentävien lepakkojen osastolla riittää puuhaa ja koetan nyt vain orientoitua tähän rauhallisempaan tahtiin.Vaalit tulee ja menee ja siitäkin on vielä jotain sanottavaa kun tuli nähtyä vähän sitä kampanjointia, kuultuakin jotakin mutta katsotaan sanoi tohtori.

                      Yhdistys on siitä absurdia touhua että samalla kun itse kiikutan anomuksia Oulun kaupungin työvoiman palvelukeskukseen niin sieltä lähdettyäni kävelen yhdistyksen hallituksen kokoukseen päättämään kuka palvelukeskuksen asiakkaista palkataan meille työllistettynä, tuntuu kuin olisi jossakin oudossa rumbassa mukana, rumbassa jota eivät ainakaan politikot enää osaa hahmottaa, sen verran olen niitten puheita kuunnellut.Jotain on tekeillä eikä sitä oikein osaa hahmottaa mutta täytyy pitää tätä kirjaa niin ehkä jotain selviää.

                      Muitakin suunnitelmia on, lehtijuttua kirjamessuista pähkättiin Sanin kanssa vaikka välillä Sani tuntuukin aivan liian innokkaalta kun oma pää alkaa tukkoilemaan liiankin kanssa.Ja jippiin palstoilla käy kiivas keskustelu Oulun raiskaustapauksista, ehkä liiankin kiivas, en ole kovin paljoa jaksanut enää jippiiseen päin katsella kun blogista katosi paljon tekstiä taivaan tuuliin.

                      Mutta näin mennään.Ja lepakot lentää.