Perjantaina palaveerattiin Sanin kanssa kolme tuntia näytelmän käsiksestä, kinattiin ja keskusteltiin Tiina tarinan jatkosta. Sanilla oli oma visionsa siitä miten hän jo tekemäänsä synopsista haluaisi kehittää ,minä olin rakennellut Tiinalle taustaa murtuneen sydämen idean pohjalta, tämän biisin jonka kuulin aikoinaan Kengän karaokessa. Jotta Tiinalla olisi tausta laman ajoissa, 90-luvun alkupuolella, koti jossakin Kemijärvellä mistä vanhemmat töiden loputtua olivat valuneet Ouluun, isä ryypännyt itsensä hengiltä ja äiti päätynyt laulamaan karaokea ja tekemään satunnaisia töitä, kouluttamaan itseään, tiina-paralle taas jäänyt päähän se pelko mikä laman uhreille varmaan jäi että pitää painaa hommia hullun lailla ettei menttäisi työpaikkaa..

                      Tästä sitten jauhettiin, jätkillä, siis sanilla ja jarmolla oli vahva visio Tosi-tvstä ja siitä miten koko homma pyörii studiossa ja studion ympärillä, on kisa missä Tiina hakee itselleen miestä.Jne..Minä jankkasin tarinaa, epäilin että sellainen poukkoilu – studio, takauma, studio tekee jutusta vaan pirstaleisen eikä sitä oikein jaksa seurata.Idea oli suunnilleen siinä että ensin juontaja puhuu ja luo illuusioitaan ja sitten seuraavassa kohtauksessa todistetaan että kaikki mitä juontaja sano on pelkkää paskaa, todellisuudessa asiat menee näin. Entwandlung niinku Canetti sanois, paljastetaan koko TV: maailman pintapuolisuus.Minusta se ei ole kovin kiehtova asetelema, räävimistä enemmän, tarvitaan stoori, tästä sitten jankkasin sanin kanssa tuntitolkulla vaikka poskia vihmo vieläkin, käytiin vielä palaverin päälle kaljoilla. KKengässä nuori kuvataideakatemia jäbä tuppasi samaan pöytään kun kuuli että tehdään teatteria.Kaverilla oli synopsis puolen tunnin leffaana ja se esitteli ideansa, nuoren sonninkasvattajan yksinäisyyttä oli ja naapuriin muuttava kaupunkilainen ornitologi joka koettaa saada sonnityypille naista hakemalla sille treffiseuraa, ei onnistu ja juttu päätty siihen. Kehittelin asiaa eteenpäin – jotta eikö se vois kuitenkin tavata naisen, mokata ja sitten lopussa vaikka halais sitä omaa sonniaan yksinäisyydessään ja sitten menis kikkaroimaan vastaostamillaan kiikareilla lintuja järvelle, tulis jutulle niinku loppu, jokin muutos..

                      Ei kelvannu, en kuulemma ymmärtänyt hänen ideaansa, no samapa tuo.

                      Mutta nyt luetaan tenttiin suomen ja koko maailman kirjastojen ja kirjan historiaa, sitä miten kirja Euroopassa oli uskonnon ja uskon levittämisen välikappale tai miten Ranskan vallankumouksessa takavarikoitiin kirkon kirjat ja piti kehittää tapa luokitella ja lajitella tätä valtavaa kirjamäärää, siitä kehittyivät kirjastokortit, nämä pahvilappuset johon saattoi identifioida aina yhden teoksen – samalla metodilla kyllä vallankumouksen aikaan identifioitiin sitten myös ihmiset, oli helppo löytää joku jos piti pistää linnaan tai tappaa.Jugoslaviassahan näitä kortistoja käytettiin etnisen puhdistuksen välineenä kun jokaisen ihmisen etninen identiteetti oli merkitty kortteihin,helppoa löytää muslimit jne…

                      Että sellaisen korttien plärääjiä ne kirjastotätit on.Käyvät vessassa kiilottamassa vampyyrinhampaitaan ja tulevat taas pläräämään korttejaan…